Työpaikkakiusaamista vai työllistämistuen hyötykäyttöä?

Onko oikeasti tolkkua laittaa ihminen repimään voikukkia muuten istuttamattomalta alueelta, kun Roundupkin on kerran keksitty?

 

Lapsen tekeminen on uhkapeliä siinä missä venäläinen rulettikin.

Siinä voi käydä niin, että lapsi on perustyytyväinen ja äännähtää muutaman kerran löytäessään tai havaitessaan jotain erityisen kivaa. Vanhemmat voivat puuhastella lapsen läheisyydessä vaikka pihanrakennuspuuhissa.

Siinä voi käydä myös niin, että lapsi on kuin luontaisen ja ehtymättömän energiajuomavarannon voimalla karjuva sumusireeni, jota saa rauhoitella kiertämällä kahdeksikkoa pihapiirissä puolesta tunnista tuntiin, kolmesta neljään kertaa päivässä.

 

Yes but no but yes but no but…

Siis onhan se ihan älyttömän ihana asia, kun saa nukahtaa ja herätä erilaisten lintujen livertelyyn. Metsästä kaikuu uskomaton konsertti, joka hivelee korvia ja tekee arkiaamuistakin hiukan suloisempia.

Mutta kun toisaalta siinä konsertoinnissa ei ole mitään äänen voimakkuuden säätöä. Että kun se mustarastas istahtaa lähimmän männyn lähimmälle käkkärälle ja viipyy siinä tunnin konsertoimassa, se sitten on siinä. Kiireettöminä viikonloppuaamuina se vielä menee, mutta kun arkiaamuna pari kolme tuntia ennen kellon soittoa herää pohtimaan asioita kuten “mmm… mustarastas… talitiainen jossain kauempana… olisko toi varpunen, ai nyt meni käpytikka… toi on varmaan kottarainen… ai mustarastas lähti, siihen tuli peippo…” sitä ei oikein tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa.

 

Kansalaisoikeuksista.

On väärin perusteltu, että kansalaisilla olisi oikeus nähdä ilmaiseksi telkkarista kansallisesti merkittävät urheilutapahtumat.

Enin osa kansalaisista vaatii oikeuttaan elämään ilman jääkiekko- ja urheiluhelvettiä. Missä meidän oikeudet on? Häh?

 

Mummotreeni.

Ymmärrän mummoja ja pappoja, jotka kiertävät bussien vanhuksille ja muille vaikeasti liikkuville varatut paikat. Epäilen tekeväni itse ihan samoin. Paitsi että siinä tuntee itsensä entistäkin vanhemmaksi, antaa siinä kropalleen luvan muuttua entistäkin passiivisemmaksi ja menettää siten hiljalleen loputkin liikuntakyvystään.

Mihin minä haluaisin kovasti saada selityksen on se, miksi huonosti liikkuva, noin satavuotias helvetin kärttyinen mummo haluaa väkisin vängätä tyhjässä matalalattiabussissa korkeaan takaosaan ja valittaa kovaan ääneen, kun bussi lähtee liian aikaisin liikkeelle.

 

Kertoimet selvillä.

Onko nyt se hetki kun pitää sanoa että mitäs minä sanoin?

 

Antibioottiresistentti pölypunkki.

“Onko teillä sitä… sitä… pölykarponaattia?”

“Joo, onhan meillä.”

 

Pitkäveto päälle II.

Kuinka moni Snoop Doggin aanturaassista jää jumiin tulliin ensi heinäkuussa?

 

Kummankin kaa?

Danny vai Engelbert Humperdinck ?

Vastausaikaa Euroviisuihin asti.

 

Olin tyhmä ja maksoin.

Menenkö elokuviin siksi, että saisin kouraani helvetin huonosti istuvat 3D-lasit, joiden aisan alle joudun taittelemaan nessuja pienen vuoren, jotta ne jotenkin pysyisivät nokallani ja pystyisin hengittämään niiden alla? Tai maksanko siitä, että lasien epämääräisen sijoitteluasennon vuoksi saan vähän väliä päästellä kosteutta pois lasien ja pään välistä? Maksanko oikeasti siitä, että näiden elokuvatekniikan huippusaavutusten läpi katseltuna leffa avautuu kuin harmaan savusumukerroksen takaa? Tai siitä että koko reilun kahden tunnin rainassa on oikeasti vain yksi mahanpohjasta kouraiseva syvyysvaikutelma? Haistakaa nyt vittu, minä palaan asiaan sitten kun olette oikeasti vakiinnuttaneet tekniikkanne, jotta uskaltaa ostaa ihan omat rillit jotka oikeasti pysyvät päässä ja kun saatte värit samalle tasolle kuin siinä tylsässä kaksidee-muodossakin.